Huolellisen viestijän työkalupakki: Paikannimet

Yksi osa viestinnän ja siis myös käännöspalveluiden laatua on täsmällinen ja yksityiskohtia myöten korrekti kielenkäyttö. Sinänsä pieni mutta usein eteen tuleva ja joskus hyvinkin olennainen yksityiskohta ovat paikannimet.

YK on pyrkinyt yhtenäistämään maantieteellistä nimistöä 1950-luvulta lähtien. Keskeinen ihanne on yhtenäisyys, ”yksi paikka, yksi nimi”, eli ideaalitilanteessa kussakin kirjoitusjärjestelmässä olisi jokaiselle paikalle vain yksi kirjoitusasu.

Olisi tietenkin monella tavalla kätevää, jos vaikkapa Suomi olisi kaikilla latinalaisin merkein kirjoitettavilla kielillä Suomi ja vastaavasti Stockholm olisi aina Stockholm. Mutta tässä jo törmätään ongelmaan: emme me suomalaiset taida olla kovin halukkaita luopumaan Tukholmasta ja puhumaan Stockholmista.

Nämä ns. eksonyymit eli omakieliset sovinnaisnimet ovat yleensä syntyperäiselle puhujalle ilman muuta tuttuja ja luontevia käyttää – tuskin kenellekään suomalaiselle tulee mieleenkään kirjoittaa Venäjän sijasta Rossija, Tyynenmeren sijasta ”Pacifinen valtameri” tai Lähi-idän sijasta Keski-itä. Joskus käytäntö horjuu, Etelämantereen ohella voimme hyvinkin puhua Antarktiksesta.

Aina sovinnaisnimen ensisijaisuus ei ole itsestään selvää. Säännöllisin väliajoin kuulee kiven kovaan väitettävän, että Viron pitäisi ehdottomasti olla Eesti ja että Virumaan maakuntaan viittaava ikivanha suomalainen nimi olisi jopa loukkaava, koska se jättää muun maan huomiotta. Kaipa sitten latvialaistenkin pitäisi luopua Igaunijasta, joka tulee Etelä-Viron heimoalueen Oandimaan nimestä. Ehkä emme voisi puhua Saksastakaan, koska onhan Saksa paljon muutakin kuin Saksin osavaltio (Sachsen).

Ajankohtainen paikannimikysymys on Tšekin tasavallassa meneillään oleva hanke maan nimen englanninkielisen lyhytmuodon vakiinnuttamiseksi. Suomeksi puhumme kohtuullisen luontevasti Tšekistä, mutta englanniksi Czech Republicista ei ole ollut järkevää lyhyttä muotoa (Czech on adjektiivi). Nyt sellaiseksi halutaan vakiinnuttaa Czechia. Vastalauseita on herättänyt mm. se että sana muistuttaa Tšetšenian lyhytnimeä Chechnya, mutta aloite tuntuu joka tapauksessa etenevän. Suomeksi Tšekki sentään pysynee Tšekkinä.

Paikannimet liittyvät ihmisten identiteettiin ja käsitykseen itsestään. Vieraan maan tai kaupungin omakielisellä nimellä voi korostaa vanhastaan läheistä suhdetta, vierasperäisellä taas etäännyttää. Joskus poliittisista syistä suositaan jompaakumpaa. Suomalaisen kunnan nimen taivutusmuoto (Posiolla vai Posiossa?*) paljastaa, tunsiko kirjoittaja alueen tai viitsikö hän tarkistaa oikean taivutuksen.

Niin tai näin, on hyvä muistaa, että paikannimet herättävät tunteita. Siksi ne eivät ole merkityksettömiä pikkuseikkoja brändistään tarkalle viestijälle.

Turkka Kulmala
Kirjoittaja on Traductin kippari, piikikäs käännöskukkanen ja terminologiafriikki.

 

*Kun lähdetään Kuusamosta länteen, ollaan Posiolla.

Jaa