Kääntäjä ja hyvin tehdyn työn paradoksi

Hyvälle käännökselle ja kääntäjälle on olemassa monenlaisia mittareita ja määritelmiä. Usein sanotaan, että käännöksestä ei saisi huomata, että se on käännös. Toisin sanoen kääntäjä on vuodattanut osaamisensa ja luovuutensa työhön, josta kukaan ei oikeastaan saisi huomata, että sitä on tehtykään. Ironinen tilanne sinänsä: mitä parempaa työtä kääntäjä on tehnyt, sitä vähemmän lukija yleensä kiinnittää huomiota työn lopputulokseen.

 

Käännös saakin lukijalta usein huomiota vasta, kun se on huono. Yleisesti voidaan sanoa, että tilanne ei ole toivotun lainen, jos lukija haistaa jo alkumetreillä olevansa tekemisissä käännöksen kanssa. Se, että käännös jättää jälkeensä hajujäljen, johtuu usein siitä, että kääntäjä ei ole osannut ottaa tarpeeksi etäisyyttä alkuperäiseen viestiin, vaan mukailee liikaa alkuperäisen tekstin ilmauksia ja rakenteita. Tämä jos mikä on tehokas tunnelman tappaja.

 

"Ironinen tilanne sinänsä: mitä parempaa työtä kääntäjä on tehnyt, sitä vähemmän lukija yleensä kiinnittää huomiota työn lopputulokseen."

 

Kirjallisuuden kääntäjä joutuu usein poikkeamaan hyvinkin paljon alkuperäisestä tekstistä saavuttaakseen alkuteoksen tunnelman. Tämä vaatii kääntäjältä samanlaisia taitoja kuin kirjailijalta itseltään. Ei ole väärin ajatella, että onnistuneen kaunokirjallisen käännöksen kauniisti soljuva kieli, mukaansa tempaava rytmi ja osuvat kielikuvat ovat yhtä paljon taitavan kääntäjän, kuin alkuperäisen kirjailijan ansiota. Lukiessaan Harry Potteria suomeksi lukija siis lukee J.K.Rowlingin lisäksi myös Jaana Kapari-Jattaa, joka on nerokkailla keksinnöillään kääntänyt huispauksen, luihuisen ja ankeuttajan suomalaisen käännöskirjallisuuden historiaan. Kyllähän Snape-niminen pahis jättäisi aika valjun maun suomenkielisiin makunystyröihin, kun taas Kalkaros kertoo lukijalle heti, että kyseessä on kunnon konna, jolta ei heru teetä eikä sympatiaa, vaikka briteissä ollaankin. Kääntäjänä Kapari-Jatta onkin päässyt täyttämään palkintokaappinsa poikkeuksellisen täyteen.

 

"Mitä jos seuraavan kirjallisuuden Nobel-palkinnon voittaisikin kirjailijan sijaan kääntäjä?"

 

Ehkä voidaan jopa ajatella, että kaunokirjallinen käännös on taideteos siinä missä alkuperäinen teoskin? Kirjan juoneen, hahmoihin ja loppuratkaisuun kääntäjällä ei tietenkään ole osaa eikä arpaa; tämä on kaikki kirjailijan aikaansaannosta. Mutta kielen osalta – mikä laadukkaassa kaunokirjallisuudessa ei ole mikään vähäpätöinen aspekti – kääntäjä on yhtä suuressa roolissa kuin kirjailijakin. Parrasvalot vaan ovat pienemmät. Mitä jos seuraavan kirjallisuuden Nobel-palkinnon voittaisikin kirjailijan sijaan kääntäjä? Toisaalta, ei kääntämisen Nobel-palkintokaan huonolta kuulostaisi.

 

Sanataide on oma lukunsa, mutta luovuutta vaatii myös bisneskääntäminen. Perinteisesti puhuttiin hiukan kuivakasti asiatekstikääntämisestä tai erikoisalan mukaan teknisten tai kaupallisten tekstien kääntämisestä, mutta kun kuvaan otetaan mukaan brändi ja viestinnän laatu, luovuus kohtaa jälleen tiukan asiasisällön. Luova markkinointiteksti puhuttelee ja herättää kiinnostusta, ja omanlaistaan luovuutta vaatii myös teknisen tekstin laatiminen siten, että asia tulee vaivatta selväksi.

 

Luovasta kääntämisestä käytetään alalla nimitystä transcreation. Samaan tapaan kuin sanataiteen puolella, kääntäjä pysyy uskollisena alkutekstin juonelle, hahmoille ja loppuratkaisulle, toisin sanoen tavoitteena on kertoa tehokkaasti ja kohdeyleisölle sopivalla tavalla asiakkaan tarina ja rakentaa asiakkaan brändiä. Keinot ovat kääntäjän vastuulla. Hänen pitää osata pukea sama tarina uuteen kuosiin, niin että viesti tavoittaa yhtä tehokkaasti myös toisella kieli- ja kulttuurialueella.

 

Juulia Bernhardt

Traductin markkinointiassistenttiharjoittelija, joka pitää hyvistä ja huonoista sanaleikeistä

 

 

Jaa