Kääntäjä valintojen tekijänä

Konekääntäminen on ollut yli puoli vuosisataa lingvistien ja ohjelmistoinsinöörien tavoittelema Graalin malja. Yhtä ja toista on saatu aikaankin, mutta edelleen konekääntämisessä on vakavia puutteita.

Yksi syy tähän on se, että koneälyn kyky tehdä valintoja on rajallinen. Yksinkertainen Boolen logiikka tai tarkkaan rajattujen, muuttujiltaan ja ehdoiltaan määrämuotoisten ongelmien ratkaisu kenties sujuu, mutta ihmisen ajattelu on tyypillisesti monimuotoisempaa ja vähemmän formaalia.

Luonnollisella kielellä kirjoitetun viestin kääntäminen toiselle kielelle ei ole suoraviivainen koodinvaihto-operaatio vaan sarja enemmän tai vähemmän yksiselitteisesti perusteltavissa olevia päätöksiä ja ratkaisuja. Siksi kone on kääntäjänä ongelmissa.

Osa näistä päätöksistä on melko yksinkertaisia ja triviaaleja, esimerkiksi englannin he- ja she-pronominit on yleensä helppo korvata vaikkapa henkilön nimellä, jos suomen sukupuolineutraali hän aiheuttaisi epäselvyyttä. Lähtöteksti ei itsessään tätä ratkaisua kuitenkaan sanele, se on kääntäjän tietoisesti tehtävä.

Edelleen suhteellisen yksinkertaisia ovat käännettävän tekstin kontekstiin liittyvät ilmiöt, joita on syytä avata lukijalle. Esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliiton ruotsalainen sisarorganisaatio on nimeltään Naturskyddsföreningen. Nimen suomentaminen yksinkertaisesti Luonnonsuojeluyhdistykseksi saattaisi helposti aiheuttaa väärinkäsityksiä, jollei asiayhteydestä ilmene, että kysymyksessä on valtakunnallinen järjestö. Järkevämpi ratkaisu lienee yleensä esim. Ruotsin luonnonsuojeluliitto Naturskyddsföreningen tai SNF.

Taaskaan käännettävä teksti itsessään ei kerro, mitä käännöksen lukijoille ehkä on syytä avata tarkemmin. Jos aihe tiedetään lukijoille tutuksi, mitään selvennyksiä ei välttämättä tarvita. Joskus taas käännökseen on ujutettava yhtä ja toista lisäinformaatiota, jos tavoiteltu kohderyhmä todella halutaan tavoittaa odotetulla tavalla. Joka tapauksessa kääntäjän on tietoisesti tehtävä nämä ratkaisut.

Vaativimpien päätösten ääressä ollaan silloin, kun alkutekstistä ei sellaisenaan saa lainkaan ajatellulle kohdeyleisölle toimivaa viestiä. Kääntäjän on kirjoitettava osittain uusi teksti, luonnollisesti yhteistyössä toimeksiantajan kanssa. Tällaisesta luovasta, adaptoivasta kääntämisestä käytetään usein nimitystä transcreation: viesti luodaan uudelleen toisella kielellä.

Keskeinen osa kääntäjän ammattitaitoa on osata tehdä perusteltuja valintoja – siten, että käännös on ymmärrettävä (oletetulle tai tiedetylle) lukijalle mutta ei kuitenkaan etäänny liiaksi alkutekstistä, niin että viesti vääristyisi tai suorastaan muuttuisi toiseksi.

Turkka Kulmala
Kirjoittaja on Traductin kippari, piikikäs käännöskukkanen ja terminologiafriikki.

Jaa