Kieli, mieli, sydän

Mikael Jungner ravisteli kuluneella viikolla Facebook-kirjoituksessaan varsin reippaalla otteella käsityksiä suomen kielestä. Hänen mielestään alle 6 miljoonan puhujan kieli on puhujilleen taakka – kielitaakka, joka rajoittaa työmahdollisuuksia.

On helppo olla samaa mieltä siitä, että käytännössä kaikki vaativat työt edellyttävät nykyisin kielitaitoa eikä pelkkä suomi riitä. Kiistanalaisempi on näkemys, jonka mukaan kielen sanojen määrä korreloisi sen puhujien ajattelun laaja-alaisuuden tai kapeuden kanssa. Suomen kieltä Jungner moittii hitaasta kehityksestä ja ehdottaa suomen uudistamista ”paremmin koneiden ymmärtämään muotoon esimerkiksi etsimällä vaihtoehtoja nykyiselle sanojen pääteviidakolle”.

Ei ole yllättävää, että kannanotto herätti huomiota kielentutkijoiden keskuudessa ja sai osakseen kriittisiä vasta-argumentteja taholla jos toisellakin. Saimme todistaa erästä aikamme ilmiötä: varsinkin viestinnän kentässä toimivilta vaikuttajilta odotetaan jatkuvalla syötöllä teräviä, erottuvia kannanottoja ja kommentteja. Tämä ei suosi itsereflektiota ja perusteellista pohdintaa. Ammutaan lonkalta, ja liipaisinsormi on herkässä. Välillä osuu paremmin, välillä huonommin.

Itselleni räiskyvä debatti kertoo ennen muuta siitä, että kieli on ihmiselle paljon muutakin kuin viestinnän työkalu. Äidinkieli on sydämen asia – syvimpien tunteiden, vahvimpien kokemusten ilmiasu ja sanoittaja. Nelson Mandelan nimiin pantu lausahdus ilmaisee ajatuksen näin: ”If you talk to a man in a language he understands, that goes to his head. If you talk to him in his language, that goes to his heart.”

Tästä on helppo viedä ajatukset yritysten ja yhteisöjen viestintään, vaikkapa markkinointiin: Kieli heijastaa käyttäjänsä asenteita ja arvoja, ja yhteisön sidosryhmät tekevät niistä tiedostamattaankin päätelmiä. Tämä on syytä pitää mielessä, jos ja kun viestinnän tavoitteena on saada aikaan kohdeyleisössä samastumisen reaktioita – puhua ihmisen sydämelle.

Viestintä ei ole pelkkää mekaanista sisältöjen välittämistä, ja piittaamattomuus vastaanottajan kielestä saatetaan kokea syvästi loukkaavana.

On ehkä ironista, että itse olen tullut tästä sitä vakuuttuneemmaksi, mitä pidempään olen toiminut kääntämisen ja viestinnän ammattilaisena ja operoinut muilla kuin omalla äidinkielelläni. Vieras on kyllä tullut tutuksi, mutta suomi ei lähde sydämestä, juurtuu kenties entistäkin syvemmälle.

Turkka Kulmala
Kirjoittaja on Traductin kippari, piikikäs käännöskukkanen ja terminologiafriikki.

Jaa