Kirjoittamisesta, lukemisesta ja uudelleenrunoilusta

Turun Kirjamessut viritti edellisviikonloppuna jälleen kerran ajatuksia kirjoittamiseen ja lukemiseen. Sain kuunnella Turid Farbregdin, David Hackstonin ja Janina Orlovin kiinnostavan keskustelun Katja Ketun Kätilö-romaanin kääntämisestä. Kävi selväksi, että Ketun ronskin ja verevän pohjoisen kielen saattaminen suomea taitamattomien ulottuville on haastava urakka. Farbregd huomauttikin, että norjassa on kaksi eri sanaa kääntämiselle: toinen vastaa suomen kääntämistä, toinen tarkoittaa runoilemista uudelleen. Kätilön käännöstyö oli hänen mukaansa nimenomaan tätä uudelleenrunoilua.

Traduct toki elää vankasti yritysviestinnän pragmaattisen arkisessa ja joskus raadollisessakin maailmassa, mutta ei liene niin leipiintynyttä asiatekstinkääntäjää, ettei hänen sisimmässään hehkuisi edes pientä luovan kirjoittamisen kipinää. Sitä paitsi Traductin vahvuuksia on vaativan markkinointiviestinnän ja julkaisujen kääntäminen, mikä vaatii aika ajoin hyvinkin merkittävää luovaa panosta.

Mikä se luova panos on? Se on tarkkaa syvälukua, tekstin merkitysten ja vivahteiden erittelyä sekä niiden uudelleenkirjoittamista toisella kielellä, mutta kuitenkin niin, että viesti välittyy vahvasti toivotulla tavalla. Hyvä käännös ei maistu käännökseltä vaan puhuu aidosti itsenään.

Miten pahainen kääntäjä sitten kykenee luo(vi)maan alkuperäisen viestin ja uudelleenkirjoitetun viestin välimaastossa? Esimerkiksi lukemalla. Lukemalla paljon.

Kääntäjä tarvitsee vankkaa yleistiedon kehikkoa, johon pystyy liittämään kulloisenkin työn vaatiman erityisen tiedon. Vain asiakkaan tiedossa olevia asioita ei tietenkään voikaan saada selville muutoin kuin luottamuksellisen yhteistyön kautta.

Lukeminen on siis kääntäjälle ymmärtämisen väline. Samalla se virittää iskuun myös kääntäjän tärkeimmän työkalun – kirjoittamisen taidon.

Kauhukirjailijoiden kruunaamaton kuningas Stephen King esittelee työtään ja ajatuksiaan kirjoittamisesta osin omaelämäkerrallisessa teoksessa On Writing: A Memoir of the Craft, jonka on mainiosti suomentanut Ilkka Rekiaro nimellä Kirjoittamisesta – muistelma leipätyöstä. Siinä King toteaa yksioikoisesti: jos ei ole aikaa lukea, ei ole aikaa eikä työkaluja myöskään kirjoittamiseen. Jossain mielessä tämä pätee myös kääntämiseen.

Mutta miksipä emme lukisi. Lukeminen on kivaa. Se on laillinen huume, salonkikelpoista eskapismia ja aikuisillekin sallittu lapsekkaan lumoutumisen taikapiiri. Lukeminen on jees.

Turkka Kulmala
Kirjoittaja on Traductin kippari, piikikäs käännöskukkanen ja terminologiafriikki.

Jaa