Monikielinen viestintä milleniaaleille

Milleniaalit, mitä otuksia ne ovat? Itse edustan kai sitä edellistä, X-sukupolvea tai suomalaisittain pullamössösukupolvea, jota edellinen lama kuritti aikuistumisen vuosina.

Ehkä ensimmäiseksi on syytä muistaa se, että nämä niin sanotut sukupolvet ovat aina karkeita yleistyksiä. Suuret ikäluokat olivat nimensä mukaan suuria, joten sen ikäisiä ihmisiä on laidasta laitaan. Itse en muista koskaan syöneeni pullamössöä, ja Douglas Couplandin Micro-orjat oli lähinnä vieraannuttava lukukokemus. Y-sukupolvi on varttunut pienestä pitäen digimaailmaan, puhutaan diginatiiveista – mutta toisaalta saatetaan kyseenalaistaa koko käsitteen mielekkyys, koska käytännössä teknologian käyttötaidoissa ja soveltamistavoissa on hyvin suuria yksilöllisiä eroja.

Miten Y-sukupolvelle sitten tulisi viestiä, vieläpä monikielisesti?

Yksi olennainen valinta koskee kanavaa: Erään selvityksen mukaan runsaat 40 % milleniaaleista kommunikoi työasioissa mieluummin sähköisillä välineillä kuin kasvokkain tai edes puhelimitse. Tunnistan ilmiön itsekin: emerituspomoni tuntui kasvaneen kiinni lankapuhelimen luuriin, itse käytän herkästi sähköpostia ja nuoremmille ovat luontevia someviestit (näppäimistä kirposi ensin somevietit – freudilainen lapsus?).

Britanniassa Y-sukupolven arvot ja asenteet ovat aiempaa liberaalimpia ja yksilön vastuuta ja vapautta painottavia. Toisaalta taas Yhdysvalloissa pyrkimys kasvattaa valtion roolia yhteiskunnassa kerää johdonmukaisesti sitä enemmän kannatusta, mitä nuoremmalta asiaa kysytään. Miten Suomessa? Yksilön vapauden korostaminen lienee meilläkin vahva perusvirtaus.

Automaattinen lojaalius työnantajaa tai yhteiskunnallisia instituutioita kohtaan ei ole milleniaaleille itsestäänselvyys – varsin ymmärrettävää, kun ottaa huomioon, että yrityksillä ja yhteiskunnalla on tarjota heille lähinnä niukkuutta ja epävarmuutta. Moni arvostaa työelämässä henkilökohtaista oppimista ja kasvua, joustavia työaikoja sekä nopeaa uralla etenemistä.

Mitä tämä kaikki tarkoittaa viestinnällisesti? Varmaankin sitä, että käytettävät kanavat on harkittava yhä tarkemmin tavoitellun kohdeyleisön mukaan. Pelkkä ikähaarukka tuskin riittää valintaperusteeksi.

Useimmat milleniaalit ovat elämänarvoiltaan pikemmin liberaalisia kuin konservatiivisia. Toisaalta he välttävät sitoutumista yhteen totuuteen. Siis viestijänkin on harkittava tarkoin, minkälaisia arvoja ja asenteita hänen viestinsä (piilo)merkitykset kantavat.

Wikileaksin ja Talvivaaran ajan lapset epäilevät kaikkea ja kaikkia – ja hyvä niin. Corporate bullshit ei riitä, on oltava rehellinen ja sanottava jotakin painavaa. Muuten menettää yleisönsä tai sitä ei saa alun perinkään.

Loputtomasta viesti- ja kuvatulvasta erottuminen vaatii painavan sanoman ohella myös omaleimaisuutta, oman sanomisen tavan löytämistä. Milleniaaleilla varmaankin vielä enemmän kuin muilla.

Toiminnassaan laatua ja lisäarvoa painottava kääntäjä ja käännöstoimisto ovat hyviä kumppaneita, jotka auttavat löytämään tämän oman äänen myös monikielisesti. Uskallan suositella Traductia myös milleniaaleille ja heitä puhutteleville!

Turkka Kulmala
Kirjoittaja on Traductin kippari, piikikäs käännöskukkanen ja terminologiafriikki.

Jaa