Pääsiäinen myös käännösten juhla

Edessä on taas kristikunnan suurin juhla pääsiäinen, jonka taustalla on juutalaisten pesah. Kummankin uskonnon opillinen ankkuri ovat osittain yhteiset pyhät kirjoitukset. Tarina juutalais-kristillisestä uskonnollisuudesta onkin vahvasti myös kääntämisen ja kääntäjien tarinaa.

Varhaisimpia raamatunkäännöksiä on 200–100-luvulla ennen ajanlaskun alkua tehty Septuaginta (lat. seitsemänkymmentä) eli Heprealainen Raamattu kreikaksi. Nimi tulee perimätiedon mukaan kääntäjien lukumäärästä. Kaikkien sanotaan jumalallisen johdatuksen ansiosta päätyneen tahoillaan täsmälleen samanlaiseen käännökseen.

Septuagintan taustalta löytyy samanlaisia tarpeita kuin tänäkin päivänä käännöspalveluiden tarvitsijoilla: diasporassa elävät juutalaiset puhuivat äidinkielenään kreikkaa, eivätkä enää hallinneet riittävästi hepreaa pystyäkseen kunnolla lukemaan pyhiä kirjoituksia. Viesti ei enää välittynyt, oli siis turvauduttava kääntäjiin.

Kristillinen Raamattu muodostui vähitellen Uutena testamenttina tunnettujen kirjoitusten syntyessä 100-luvulta alkaen. Keskeisimpiä Raamatun käännöksiä on Vulgata eli Pyhän Hieronymuksen vuonna 405 julkaisema latinannos. Vulgatan tarkoitus oli esittää Raamatun sisältö täsmällisesti ja ymmärrettävästi – taaskin teologian rinnalta löytyy selkeä viestinnällinen tavoite.

Pyhä Hieronymus on muuten kääntäjien suojeluspyhimys, ja häneltä on saanut nimensä esimerkiksi alan julkaisuihin keskittynyt, sittemmin Routledgen omistukseen siirtynyt kustannustalo St. Jerome Publishing.

Lähempää meidän aikaamme moni tuntee Martti Lutherin saksankielisen Raamatun eli Lutherbibelin, joka valmistui vuonna 1534. Hänen tunnettu periaatteensa kuului ”Ihr müsst dem Volk aufs Maul schauen” eli kansan turpavärkki on oikea malli kääntäjän kielelle. Modernimmin joskin myös tylsemmin saattaisimme sanoa, että kääntäjän tulee muotoilla tekstinsä kohdeyleisölle tyypillisiä ilmaisutapoja noudattaen. Itse idea ei ole vanhentunut 500 vuodessa lainkaan.

Kansan turpavärkki on oikea malli kääntäjän kielelle

Suomalaisille läheisin raamatunkääntäjä on luonnollisesti Mikael Agricola, jonka elämäntyö merkitsi samalla suomen kirjakielen syntyä.

Raamatunkäännöstyö ei ole loppunut, ja syytkin ovat samat kuin vuosituhansia sitten. Puolalais-israelilainen lingvisti ja holokaustista eloon jäänyt Avraham Ahuvya on kääntänyt Heprealaisen Raamatun muinaisheprean- ja arameankielisistä alkuteksteistä tämän päivän israelilaisille ymmärrettäväksi nykyhepreaksi. Raamatunkäännöksille tyypilliseen tapaan tällä ns. Tanakh Ram -käännöksellä on myös ankarat kriitikkonsa.

Kristitytkin jatkavat Raamatun kääntämistä yhä pienemmille kieliryhmille, esimerkiksi Siperian suomensukuisille kansoille. Olipa itse kunkin uskonnollinen vakaumus mikä tahansa, kiistattomasti kannatettavaa lienee ainakin se, että työ edistää monessa tapauksessa uhanalaisten vähemmistökielten kirjallista kulttuuria, joskus jopa luo kokonaan uuden kirjakielen.

Virkistäviä lepopäiviä tasapuolisesti niin uskoville kuin uskonnottomille kääntäjille ja käännösten tarvitsijoille!

Turkka Kulmala
Kirjoittaja on Traductin kippari, piikikäs käännöskukkanen ja terminologiafriikki.

Jaa