Toivo bisnesslogiikkana

Loma on siunattu asia. Se antaa aikaa ajatella pinnan alaisia, ottaa taka-askelia ja tarkastella laveammin.

On hyvä ottaa välillä etäisyyttä Suomesta, joka hätäilee laman kurimuksessa ja surkuttelee itseään.

Moni suomalainen katsoo Tšekin tasavaltaa – ja muitakin Keski- ja Itä-Euroopan entisiä sosialistimaita – hiukan yksisilmäisesti: ankeita, takapajuisia, vähän epäilyttäviä. Kuitenkin Tšekkoslovakian teollisuustuotanto oli vuonna 1938 maailman 10. suurin. Tuli sota ja sodan perään reaalisosialismi. Marraskuun 1989 samettivallankumouksessa uudelleen syntynyt demokraattinen Tšekkoslovakia oli lähes konkurssissa. Suunnaton kiinteistöjen ja infrastruktuurin korjausvelka näkyy monin paikoin yhä esimerkiksi ränsistyneinä taloina ja huonokuntoisina teinä.

Siirtymiselle suunnitelmataloudesta markkinatalouteen ei ollut valmista reseptiä. Ennakkotapauksia ei ollut. Markkinaliberaalit kannattivat nopeita uudistuksia, vastapuolella olivat vaiheittaisten ja valikoivien uudistusten kannattajat, jotka halusivat kolmatta tietä sosialismin ja kapitalismin väliltä. Päätökseksi tulivat suhteellisen nopeat markkinaliberaalit uudistukset.

Myös virheitä luonnollisesti tehtiin, esimerkiksi oikopäätä yksityistetty pankkisektori kriisiytyi puuttuvan sääntelyn seurauksena. Kokonaisuutena tulokset olivat silti varsin hyvät, kolmen taantumavuoden jälkeen talous lähti uudelleen kasvuun jo 1993. Työttömyys kasvoi tehottomien valtionyritysten purkamisesta huolimatta suhteellisen maltillisesti.

Tšekki nousi jaloilleen. Vuoden 2014 YK:n inhimillisen kehityksen indeksissä Tšekin tasavalta on indeksiluvulla 0,861 maailman valtioista 28. kehittynein. Suomen indeksi on 0,879 ja sijoitus 24.

Itselleni vierailut Tšekissä ovat piristysruiskeita, enkä nyt puhu halvasta oluesta.

Suomea vaivaa lamaantuneisuus, vaikka lähtökohtamme ovat verrattomasti paremmat kuin mistä tšekit lähtivät jälleenrakentamaan markkinataloutta ja demokratiaa.

Oli rohkeutta tehdä suuria uudistuksia, koska oli pakko. Pelko lamaannuttaa, sitä on tietoisesti kartettava.

Tšekin vahvuutena olivat toisaalta vuosisataiset teollisuusperinteet. Korkealaatuisten tuotteiden valmistukseen oli kyllä osaamista, kunhan se jalostettiin uuden ajan vaatimuksia vastaavaksi. Olivat monikielisen Itävalta-Unkarin keisarikunnan juuret, kosketus eurooppalaisen kulttuuriperinnön ytimeen. Sen pohjalta luotiin suhteet integroituville ja globaalistuville markkinoille.

Mitkä voisivat olla suomalaisten vahvuuksia? Ehkä ennen muuta ennakkoluulottomuus tarttua uuteen niin tekniikassa kuin toimintatavoissa, kyky luovaan hulluuteen ja heittäytymiseen sekä vähäisen hierarkian tuoma pragmaattisuus ja joustavuus.

Tšekkien demokraattisen vallankumouksen keskushahmo Václav Havel käsittelee 1986 julkaistussa esseeteoksessa toivon politiikkaa. Hänelle toivo ei ollut kepeää optimismia ”kaikki kääntyy vielä hyväksi” sen enempää kuin opportunistista ”oikean hevosen veikkaamista”. Havelille toivo kumpusi työstä, joka on joka tapauksessa mielekästä, olipa lopputulos mikä hyvänsä. Kestävä toivo ei riipu voitoista ja niiden tuottamasta ilosta. Se on kykyä tehdä työtä jonkin asian puolesta yksinkertaisesti siksi, että asia on hyvä ja arvokas.

Näinä viikkoina myös Pohjolan periä hellivät valo ja lämpö. Nauttikaamme niistä. Etsitään hyvää, haetaan kestävää arvoa, joka rakentaa itseämme ja yrityksiämme.

Turkka Kulmala

Kirjoittaja on Traductin kippari, piikikäs käännöskukkanen ja terminologiafriikki.

Jaa